Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille lukijoilleni! <3

kuvat: We heart it

Jouluarvonta suoritettu!

ARVONTA SUORITETTU, heti aamutuimaan klo 9.55 :)

Ensimäisessä arvonnassani onnetar suosi ensimäisenä Nennaa, jolle lähtee kirjapalkinto matkaan. Toisena onnetar suosi Sari K:ta kapteenilla blogista, jolle lähtee lohdutuspalkinto matkaan. Onnea voittajille ja suuri ja lihava kiitos kaikille arvontaani osallistuneilla ja uusiksi lukijoikseni liittyneille!! Kiitos paljon. Oli myös todella ihanaa luke toivekirjoistanne, siitä sai itsekin paljon ideoita ja uusia kirjatoiveita itsellekin.

Voittajat otatteko minuun yhteyttä sähköpostitse, esim. Nennan blogia en tiedä, joten en voi voitosta siellä kertoa. :)

Monet teistä ihanista bloggaajista luette kuukaudessa hirmu paljon kirjoja. Minun blogini on vähän erilainen, koska minun lukutahtini on suurinpiirtein yksi kirja kuukaudessa. En mielestäni lue mitenkään hitaasti, mutta lähinnä lukemiseni painottuu iltaan ennen nukkumaan menoa. Päivisin aika kuluu koulussa, työharjoittelussa tai töissä ja iltaisin sitten on joko täysin puhki tai aika menee koulukirjojen tai koulutöiden parissa. Kesä meni häitä suunitellessa, syksy oli täynnä kouluhommia ja nyt alkutalvi on ollut täynnä harjoittelua, ja kirjojen lukemisessa onkin tullut tämän vuoksi pieni tauko. Mutta pikkuhiljaa alkaa taas rauhoittumaan ja aikaa löytyy varmasti enemmän myös ihanille kirjoille ja joululukemisia odotellessa.

Jouluihmisenä ajattelin pitää ensimäisen kirja-arvontani!! Vuoden vaihteessa blogini täyttää myös 1-vuotta!! :) Viimevuonna aloittelin blogini ihanissa joulutunnelmissa. :)

Idea on yksinkertainen:

1 arpa: Kerro minkä kirjan sinä toivoisit saavasi joululahjaksi?
2 arpaa: Kommentoi ^^ ja kerro arvonnastani eteenpäin omassa blogissasi.

Arvonta suoritetaan 14.12 ja voittajalle luvassa kirjapalkinto, arvotaan myös yksi lohdutuspalkinto :)

Kommentoi monellako arvalla osallistut, arpaonnena kaikille ja ihanaa joulun odotusta!!

Rakas joulupukki...

Onhan tänään jo Marraskuun puoliväli ja ensilumikin on jo ehtinyt sataa, joten ehkä on jo sallittua aloittaa joulun vietto. Muutamat joulukarkit on jo syöty ja ensimäiset joulutortut paistettu. Glögiäkin on tainnut kulua jo pari litraa. Pari ensimäistä joululahjaa on hankittuna. Ihana Joulu! <3

Tiedän että läheiseni vakoilevat blogiani välillä, ja siksi tämä onkin mainio paikka esittää joululahjatoiveita. Mistä joulu tulee? Minulle se tulee perheestä, yhdessäolosta, rutiineista, hajuista, mauista, valoista, lumesta ja kirjoista. Tässäpä siis kirjoija, joita olen jo pitkään halunnut, olisi kiva jos pukinkontista jokin näistä löytyisi.

Kirjailija: Kate Furnival
Kirjan nimi: Pietarin jalokivi
Kustantaja/julkaisija: Helsinki kirjat

Kirjailija: J.K.Rowling
Kirjan nimi: The Casual Vacncy
Kustantaja/julkaisija: Little Brown and Company

 Kirjailija:Philippa Gregory
Kirjan nimi: Punainen kuningatar
Kustantaja/julkaisija: Bazar

Harry Potter: Kirjasta elokuvaksi

Kuten olen aiemin jo tunnustanut, lukeudun siihen porukkaan joka palvoo Harry Potter kirjoja. En nyt tästä intohimosta kerro uudestaan sen kummemmin (ne joita kiinostaa voivat lukea sen vanhemista julkaisuista tai klikkaamalla oikeasta reunasta Rowlingin nimeä.), vaan haluan lähestyä tätä asiaa uudesta näkökulmasta nimittäin kirjoista tehtyjen elokuvien kautta. Kun ensimäinen elokuva ilmestyi olin sitä 11-vuotiaana innoissani ensi-illassa katsomassa, vaikkei omaa kirjettä Tylypahkaan ollutkaan tullut. Pidinkin tästä elokuvasta, mielestäni se oli aivan hyvä. Ei tietenkään yhtä hyvä kuin kirja, mutta hyvä kumminkin. Tässä ensimäisessä elokuvassa oli myös jotain taianomaista, miksi se on jäänyt niin palavasti mieleen. Olihan se hieno 11-vuotiaan päästä kavereiden kanssa vieraspaikkakunnalle isoon elokuvateatteriin ja vielä ensi-iltaan, jossa moni oli pukeutunut teeman mukaisesti. Saipa leffateatterista sillon jopa Bertti Bottin Joka Maun Rakeita!!

Tämän ensimäisen leffan jälkeen en sitten olekaan muista leffoista pitänyt yhtään, lukuun ottamatta nyt näitä kahta viimeistä leffaa. Ilmeisesti Rowlingin luoma maailma on ollut liian moniulotteinen ja ihmisten mielikuvituksen valtaava, jotta se toimisi valkokankaalla...tai en tiedä jotenkin se ei vain ole toiminut, tarina on edennyt leffoissa liian joutuisasti ja kiireisesti, jolloin ei ole ollut aikaa paneutua yksityiskohtiin, ja siksi tarinaa on pysty raapaisemaan vain pintapuolin. Ei kiva.

Olinkin eritäin tyytyväinen kun viimeisestä kirjasta "Kuoleman varjelukset" tehtiin elokuva kahdessa osassa, ja täytyy sanoa että näistä kahdesta viimeisestä leffasta olen pitänyt todella paljon! Niissä on oikeasti ollut aikaa paneutua tarinaan ja tuoda kaikki kirjan käänteet esiin. Täytyy laittaa tähän nyt se mistä idea tähän blogikirjoitukseen alunperinkin lähti, eli Harry ja Hermonien tanssi kohtaus kuolemanvarjelukset osa 1:ssä!
Kirjassa ei ole tällaista kohtausta, mutta voi että miten tunteellinen ja ihana tämä kohtaus on ja sopii niiin täydellisesti tähän tarinaan. Minulla tulee aina itku kun katson tätä, tämä on jotenkin niin ihana!

Roolituksesta sen verran, että olen aina pitänyt aivan valtavasti päärooleihin valituista ihmisistä. Mielestäni ne on osuneet aivan nappiin! Harry - Daniel Radcliffe aivan loistava, vastaa täydellisesti minun kuvitelmaani Harrystä. Ja huh huh miten hottis ja komea hänestä on tullut, katsokaa nyt tuossa videossakin! ;)
Hermonie - Emma Watson, täydellinen sekin olisiko täydellisempää Hermonieta voinut löytääkkään? Ei. Ron - Rupert Grint, loistava hänkin punaisine hiuksineen. Ainoat roolivalinnat, joista en pitänyt yhtään ovat oleet Sirius ja Lupin, hyi! (Anteeksi nyt vain) Nämä olivat minulle myös tärkeitä hahmoja, ja niissä rollituksissa mentiin kyllä metsään ja pahasti.

Mutta joo...tämän postauksen idea oli se, että halusin linkittää tämän ihanan tanssikohtauksen tänne ja kehua Daniel Radcliffea ja Emma Watsonia, upeista roolisuorituksista!

Toki kirjat vie aina leffoista voiton, moneen kertaan.

Anna Godbersen: Ihania päiviä

"Suosionosoitukset kajahtelivat voimakkaina Lettyn korvissa, kun hän kulki ramppivalojen hehkusta kulissien viileyteen, ja ne raikuivat hänen korvissaan ja kannattelivat hänen askeleitaan vielä silloinkin, kun hän riensi toisten tyttöjen jäljessä pukuhuoneeseen. "Ajatella, että me teimme sen""

Anna Godbersenin ihastuttava Jazztyttö peilaa -kirja saa vihdoinkin jatkoa Ihanissa päivissä. Cordelia Grey ja hänen veljensä laativat suuria suunitelmia kostaakseen heidän isänsä draagisen murhan. Cordelialle on myös tärkeää vahvistaa asemaansa Greyn perheen jäsenenä. Letty Larkspur pyrkii päättäväisesti toteuttamaan unelmaansa laulajattarena, kun taas Astrid Donal suunnittelee päättäväisesti häitään Charlien kanssa.

Nimensäkin mukaan tarina on totisesti täynnä ihastuttavia, leppoisia ja huolettomia päiviä, joiden ei ikinä toivoisi loppuvan. Nuorten naisten elämä 1920-luvun hohdokkaassa New Yorkissa on täynnä juhlia ja romansseja, joiden suloisuus sekä mutkikkuus saa ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Godbersen on onnistunut luomaan todella mielenkiintoisen ja nostalgisen kuvan entisajan New Yorkista, sen savuisista salakapakoista, viehkeistä tupakkatytöistä, kauniista tanssitytöistä heidän valmistuessaan suuren revyyn ensi-iltaan ja seurapiirineitien arjesta. Kirjaa lukiessa toivoo, että olisi itsekin päässyt näkemään New Yorkin 1920-luvulla. Tämä on ehdottomasti yksi asia mikä tekee kirjasta niin mukaansatempaavan ja kiinnostavan.

Mutta kuten sanontakin kuuluu "itku pitkästä ilosta", joutuvat Cordelia, Letty ja Astridkin huomaamaan sen, ettei elämä voi olla aina pelkästään ruusuilla tanssimista, vaan siinä joutuu myös kohtaamaan vastoinkäymisiä ja myöntämään itse tehneensä virheitä ja huonoja valintoja.

Godbersenin tarinan kerronnassa on jotain uutta ja erilaista. Romanttista hömppäähän nämä kirjat ovat, mutta silti nämä eivät ole mitään perinteistä hömppää, nämä ovat jotain paljon parempaa ja paljon enemmän...En vain löydä oikeaa sanaa kuvaamaan mitä se jokin on, joka saa aivan uudella tavalla janoamaan jatkoa näihin tarinoihin. Seurapiirityttösten tavallinen arki on Godbersenin kirjoissa kerottu mielestäni aivan mainiosti...ehkä se on toinen asia mikä tekee kirjasta erilaisen ja mukaansatempaavan. Suosittelen hänen kirjojaan kyllä kaikille, ihanaa huoletonta luettavaa, joka saa lukijankin unohtamaan arjen murjeet ja uskomaan, että elämä voisi olla pelkkiä ihania ja huolettomia päiviä.

Jatkoa sarjalle pitäisi ilmestyä alkuperäiskielellä jo tämän vuoden syksynä, mutta suomennosta joudumme odottelemaan varmaankin taas vuoden verran...
Jos mielit hankkia omaksesi tämän kirjan, kuten toivon kaikkien tekevän, kannattaa vertailla hintoja mistä kyseisen kirjan ostaa! Ensimäisessä liikkeessä mistä kävin kirjaa etsimässä maksoi tämä teos 37€, olin ihan järkyttynyt tästä hinnasta ja suuntasinkin toiseen kirjakauppaan jossa tämä samainen teos oli myynnissä 21€ hintaan! Aikamoinen ero.

Aikaisemmin samalta kirjailijalta ilmestynyt: Jazztyttö peilaa ja Huumaa -sarja. Itse olen sitä mieltä, että tämä ja edellin osa päihittävät Huumaa-sarjan, vaikkakin siitäkin pidin. Toivottavasti tämä Young bright things sarja jatkuu/päättyy yhtä lupaavasti.

Arvosana: 5 (asteikko1-5)
Anna Godbersen: Beautiful Days
Suomentanut: Leena Perttula
2011 (suom. 2012)
Karisto
383s.

Kappas kirjakaupassa onkin ale...ja loppu on historiaa.

Selitykseksi ei tarvita muuta kuin kolme sanaa: Akateeminen kirjakauppa ALE

Ylpeys ja ennakkoluulo on näistä ainoa jonka olen jo lukenut :) Innolla odottaen! Niin ja mikään näistähän ei ollut tietenkään alennuksessa :D

Loppukesän ja syksyn odotettuja uutuuksia!

Niin kamalalta kuin se tuntuukin ja mitä se onkin ollaan jo yli heinäkuun puolenvälin. Kohta ala- ja yläkoululaiset palaavat takaisin koulunpenkille. Onneksi me korkeakoululaiset saamme edes lomailla (lue:työskennellä, päivänvaloa ei näekkään) elokuun loppuun asti, jotkut onnekkaat ehkä pitempäänkin. Tuntuu että kesä on taas mennyt aivan hujahduksessa ohi...juurihan se vasta pääsi suomessa käyntiin, toivotaan että se kestäisikin sitten nyt vähän myöhempään. Kesäkuu meni ahkerasti työskennellessä, ja näin ollen en edes juhannuksenviettoon kerennyt. Heinäkuu on ollut täynnä ihania tapahtumia, mainittakoon että olen mennyt naimisiin ja käytiinpä sitä häämatkallakin. Elokuu näyttää taas olevan täynnä työntekoa, joten tuntuu että mihinkään kesäisiin juttuihin ei ole aikaa, mikä luo tunnelman ettei kesää ole ollut ollenkaan, kun ei edes mökille pääse koko kesänä. No ehkä ensikesänä sitten...

Syksy tuo kuitenkin paljon odotettuja kirja uutuuksia markkinoille, eli tervetuloa vain! Karistola ilmestyy jatko-osa Anna Godbersenin A Bright Young Things -sarjalle, jonka ensimäinen osa oli suomeksi "Jazz tyttö peilaa", toinen osa kantaa nimeä "Ihania päiviä". Tämänkin kirjan on suomentanut ensimäisen tapaan Leena Perttula. Ihania päiviä jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Eletään edelleen 1920-luvun loppua, huoletonta aikaa ennen suurta pörssiromahdusta. Lettyn, Cordelian ja Astridin elämä on leppoista ja huoletonta täynnä niin romantiikkaa kuin sydänsurujakin. Jokaisella tytöllä on kuitenkin oma päämääränsä. Tervetuloa takaisin savuisiin klubeihin ja seurapiirien loistoon! En malta odottaa!

Otava julkaisee 27. syyskuuta J.K.Rowlingin uuden romaanin englanniksi, joka kantaa nimeä The Casual Vacancy. Otava on myös luvannut suomentaa kyseisen teoksen myös jo syksyn 2012 aikana! Tämä romaania odotan oikein mielenkiinnolla, on mielenkiintoista nähdä miten Rowling onnistuu kirjoittaessaan normaalista elämästä ja normaaleista asioista. Kirjan on kerrottu sijoittuvan pikkukaupunkiin ja sitä on kuvailtu älykkääksi ja mustan huumorin sävyttämäksi. Lisää juonesta voit lukea Otavan sivuilta:

http://www.otava.fi/ajankohtaista/yleinen/2012/fi_FI/otava_julkaisee_j_k_rowlingin_uutuuskirjan_syksylla/

Näitä odotellessa!

Rosamund Lupton: Sisar

 

"En minä halua mitään varmaa toivoa, minä haluan täyden varmuuden, Bee."

Beatrice on luonut itselleen menestyksekkään ja turvallisen elämän New Yorkiin, joka särkyy kun hän saa kuulla siskonsa kadonneen Lontoossa. Beatrice tai tuttavallisemmin Bee lentää heti Lontooseen tarkoituksenaan etsiä Tess. Jo pian tarinan alkaessa poliisit löytävät Tessin kuolleena, diagnoosi: itsemurha. Bee on varma että mitä ikinä onkaan tapahtunut Tess ei olisi ikinä tehnyt itsemurhaa, mistä syystä Bee päättelee jonkun murhaneen Tessin. Mutta kuka ja miksi? Been etsiessä johtolankoja jokapuolelta ja pitäen jokaista vastaantulijaa epäilyttävänä hänelle alkaa valkenemaan Tessin elämä Lontoossa. Minkälaisia ihmisiä hänen elämäänsä on kuulunut ja miksi?

Sisar on Rosamund Luptonin esikoisromaani, aikaisemmin hän on tullut tunnetuksi tv- ja elokuvakäsikirjoittajana. Sisar on mukaansatempaava ja lopulta itseasiassa jopa yllätyksellinen romaani, joka ei jostainsyystä kumminkaan päässyt täysin vakuuttamaan minua. Vaikka tarina on erilainen ja jopa mielenkiintoinen jää se jostainsyystä vähän valjuksi. Henkilöhahmoista Tess on ehdottomasti mielenkiintoisempi, nuori taideopiskelija, tulee opettajalleen raskaaksi, menettää lapsensa ja löytyy tämänjälkeen kuolleena. Beatrice, joka on myös tarinan kertoja on hahmona aika tylsä, toisaalta hän on ihan normaali ihminen joka elää suht. normaalia elämää, eikai hänestä silloin voikaan saada mielenkiintoisempa? 

Kirja kertoo sisarten välisestä suhteesta sen vahvuuksista ja heikkouksista. Tarina etenee kirjeen ja todistajanlausunnon muodossa alusta loppuun, joka on toimiva ratkaisu tarinan kerronnaksi. Tarinassa on paljon vauhdikkaita käänteitä, Been epäillessä jokaista vastaantulijaa sisarensa mahdolliseksi murhaajaksi ja itsekin alkaa kehittämään erilaisia teorioita, silti loppuratkaisu pääsee yllättämään.

Arvosana: 3 (asteikko 1-5) 

Rosamund Lupton: Sister

Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi

2010

Gummerus

404s.

Torey Hayden: Aavetyttö

" Jadie katsahti ylös. "Ei ole hämähäkkejä. Eikä ikkunoita. Kukaan ei pääse sisään."

"Ei pääse." -- "Hyvä", hän toisti. "Minä olen täällä turvassa"

Aavetyttö kertoo tositarinan pienestä Jadiestä, jonka elämä vaikuttaa päällisinpuolin yhtä normaalilta kuin kenentahansa lapsiperheen elämä. Jadie kuitenkin kärsii valikoivasta puhumattomuudesta, hän puhuu kyllä kotona, mutta koulussa hänestä ei saa irti pienintäkään sanaa tai tunnetta, ei iloa ei surua.

Psykologi ja erityisopettaja Torey Hayden muuttaa pieneen kaupunkiin, Peckingiin, hän on saanut uuden työn Jadien ryhmän erityisopettajana. Ryhmään kuuluu Jadien lisäksi autistinen Reuben, kommunikaatiokyvytön Philip ja tappelupukari Jeremiah. Jadie pärjää koulutehtävissä loistavasti ja on nokkela lapsi, erityisryhmään sijoittamisen syynä onkin ollut hänen puhumattomuutensa. Hayden aloittaa Jadien jututtamisen hyväksihavaitsemiaan metodeja käyttäen, eikä aikaakaan kun hän saa puristettua Jadiestä pienen ja hiljaisen vastauksen irti. Pikkuhiljaa Hayden kasvattaa Jadien luottamuksen itseensä ja Jadie alkaa puhumaan enemmän ja samalla hänestä alkaa paljastumaan pieniä eriskummallisia asioita. Miten lapsi osaa käyttää videokamertaa, aikana jona ne vielä olivat hyvin harvinaisia?

"Ei, ei se vissiin ole itse telkkarissa. Se vain laittaa minut telkkariin. Niin että minusta tulee filmitähti ja minä saan isona paljon rahaa."

Haydeniä ihmetyttää myös Jadien eriskummallisen kumara ja sisäänpäin käpertynyt ryhti, jonka hän kumminkin pystyy halutessaan ja vapautuessaan suoristamaan.

"Siksi kun minun on pakko olla kumarassa." "Miksi?" "Kun on pakko." "Mutta miksi?" "Ettei siskuskalut putoa."

Jadien luottamuksen kasvaessa Haydeniä kohtaan alkaa Jadie paljastamaan asioita itsestään ja elämästään, vaikka pitääkin tiukasti kiinni siitä missä raja kulkee. Jadien kertomat tarinat ja hänen käytöksestään muodostuvat tiedonrippeet paljastuvat kuitenkin aina vain painajaisemmiksi. Lopulta Jadien tarinassa ei enää tunnu olevan mitään muuta järkeä, kuin että se on suoraan kuin kauhuelokuvasta. Puhuuko tyttö totta, kuinka häneen voisi luottaa ja kuinka olla luottamatta?

 

Torey Hayden on psykologi ja erityisopettaja, joka on työskennellyt lasten parissa niin laitoksissa, kouluissa, sairaaloissa kuin yliopistoissakin. Hayden on kirjottanut monia romaaneja, perustuen hoitamiensa ongelmalasten tarinoihin. Aavtetyttö kertoo tarinan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä miten monimutkaisesti ja voimakkaasti se vaikuttaa pienen lapsen henkiseen ja fyysiseen kehityksen, kuinka se sotkee lapsen ajatusmaailman ja elämän ja siitä kuinka lapset ovat uskollisia omille vanhemmilleen loppuun saakka.

Olen opiskellut tähänmennessä kaksi vuotta sairaanhoitajaksi ja juuri kesällä sain tiedon että pääsen siirtymään kätilöopiskelijaksi. Olen myös suorittanut mielenterveysharjoittelujakson lasten psykiatriassa, eikä nykymedian aikanakaan olisi päässyt välttymään kuulemasta mitä kaikkea kauheaa maailmassa näinäpäivinä tapahtuu. Silti tämä kirja oli järkyttävä. Jadien tarina on hyvin sekava, koska on kyse pienestä tytöstä jonka ajatusmaailma on täysin järkkynyt ja mennyt sekaisin kauheiden tapahtumien ja kelvottomien vanhempien johdosta. En osaa sanoa oliko kirja lukemisen arvoinen, koska tarina oli niin järkyttävä että se saa minut voimaan pahoin edelleenkin. Tarinan kertojana Hayden on siis onnistunut. Kirja on hyvin mukaansatempaava, eikä millään olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikka samalla pelkäsi mitä seuraava sivu tuo tullessaan.

Arvosana: 4+ (asteikko 1-5)

Torey hauden: Ghost Girl

Suomentanut: Seppo Raudankoski

1991

Otava

301s.

Nicholas Sparks - The Notebook

"My dearest Allie, I don´t know what to say anymore except that I couldn´t sleep last night because I knew that it is over between us. It is a different feeling for me, one that I never expected, but looking back, I suppose it couldn´t have ended another way. You and I were different. We come from different world, and yet you were the one who taught me the value of love. You showed me what it was like to care for another, and I am a better man because of it. I don´t want you to ever forget that. I am not bitter because of what happened. On the contrary. I am secure in knowing that what we had was real, and I am happy we were able to come together for even a short period of time. And if, in some distant place in the future, we see each other in our new lives, I will smile at you with joy, and remember how we spent a summer beneath the trees, learning from each other and growing in love. And maybee, for a brief moment, you´ll feel it too, and you´ll smile back, and savor the memories we will always share together. I love you, Allie. Noah"

The Notebook kertoo tarinan Noahista ja Alliesta jotka ovat toistensa ensirakkaudet, mutta heidän rakkautensa tielle astuvat Allien perhe, joista Noah, köyhä maalaispoika, ei ole sopiva Allien kaltaiselle rikkaalle ja hyvin kasvatetulle tytölle. Rakastavaisten tiet eroavat ja kohtaavat uudestaan vasta vuosien jälken Noahin taisteltua sodassa ja Allien kihlauduttua rikkaan lakimiehen kanssa.

The Notebook - Bestseller - "The love story to end all love stories" - Ylistetty mestariteos.

Olin jo pitkään halunnut tarttua tähän kirjaan, vaikka en oikeastaan tiennyt mistä se kerttoo,ainoastaan oletin sen olevan elämää suurempi rakkaustarina, voitte siis uskoa odotuksieni olleen korkealla. Valitettavasti joudun kertomaan, että kirja oli minulle aikamoinen pettymys. Olen aina kuvitellut olevani romantiikan ja onnellisten loppujen ylin ystävä, ehkä näin ei sitten kuitenkaan aina olekaan...

Onhan tarina sinänsä ihana ja ajatus rakkaudesta joka kestää ja kantaa läpi elämän, vielä silloinkin kun toisen keho alkaa jo pettää on mitä ihanin. Mutta jopa minun mieleeni tarina oli liian lälly ja lässyn lää. Rakkaus on se mikä tekee tästä tarinasta ihanan, mutta kerronta on liian imelää. Noah ja Allie ovat hahmoina ihania ja helposti samaistuttavia, mutta toisaalta Noah vaikuttaa myös liian täydelliseltä ollakseen totta. Vaikka tarina kulkee kohtaamisten ja eroamisien virrassa, se on minusta myös aika ennalta arvattava.

Tottakai tarina on viihdyttävä ja sitä on mukava lukea, ja kuten sanoin rakkaustarina on ihana ja liikuttava ja tarinaan on kirjoitettu paljon kauniita kohtauksia, mutta silti se oli minulle pettymys. Odotin jotain enemmän.

Katsoin tämän myös elokuvana, ja täytyy myönää että pidin siitä enemmän. Leffa ei ollut niin lälly, mutta silti rakkaustarina pääsi oikeuksiinsa ja liikutti katselijaa.

Arvosana: 3 (asteikko 1-5)

Nicholas Sparks: The Notebook

1996

Sphere -pokkari

221s.

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

"Cecil Jacobs sai minut unohtamaan. Hän oli kuuluttanut edellisenä päivänä koulun pihalla , että Scout Finchin isä puolusti nekruja. Minä kielsin sen, mutta kerroin Jemille. -Mitä hän sillä tarkoitti, minä kysyin? -Ei mitään, sanoi Jem. -Kysy Atticukselta, hän selittää sinulle. -Puolustatko sinä nekruja, Atticus? minä kysyin häneltä samana iltana. -Tietenkin puolustan. Äläkä sano nekru, Scout. Se on huonoa kieltä."

Tarina kertoo kehdeksanvuotiaasta Scoutista ja hänen perheestään 1930-luvun Alabamassa. Scout nauttii elämästään veljensä Jemin kanssa, sisarusten päivät täyttyvät koulusta ja erilaisista seikkailuista. Scoutin ja Jemin isä, Atticus toimii Maycombin piirikunnassa asianajajana, ja saa hoitaakseen koko kaupunkia ravisuttaneen raiskaustapauksen, jossa mustaa miestä syytetään valkoihoisen raiskauksesta. Scout joutuu kuuntelemaan irvailuja ja halveksintaa niin koulutovereilta kuin omilta naapureiltaankin sen johdosta, että isästä on tullut nekrusussu, joka puolustaa saastaisia neekereitä. Scoutin isällä on asiaan kuitenkin toisenlainen kanta. On koittanut kasvun paikka niin Scoutille kuin Jemillekkin. Maycombia ravistelee syvälle juurtuneet ennakkoluulot, eikä totuudella tällöin ole niin väliä.

"Kuin surmaisi satakielen" on järisyttävä teos ihmisten ennakkoluuloista, itsekkyydestä ja rohkeudesta. Rotuerottelu ja ennakkoluulot tummaihoisia kohtaan ovat viellä syvälle juurtuneita 1930-luvulla, vaikka toisaalta tummaihoiset ovat jo pitkään eläneet rinnakkain valkoihoisten kanssa. Kirja tuo hyvin esille kasvatuksen merkityksen ihmisten ajatusmaaliman kehitykseen. Kirja käsittelee lapsen ajatusmaailmaa mielestäni varsin hyvin, ja tuo esille kuinka lapselle on hankalaa ymmärtää sitä ettei kaikki olekkaan sitä miltä näyttävät.
Kirja esittelee myös paljon erilaisia sosiaaliluokkia, perheitä ja elämäntilanteita. Hyvin mielenkiintoisen sävyyn kirjaan lisää myös se että Scoutin ja Jemin äiti on kuollut Scoutin ollessa pieni, ja näin ollen lapset asuvat hyväsydämisen, rehellisen ja viisaan isänsä kanssa. Attcius ottaa Tom Robinsonin puolustamisen sydämenasiakseen, koska uskaltaa tässä ennakkoluulojen riivaamassa maailmassa uskoa totuuteen ja tuoda sen myös julki, Atticuksen päätökset vaikuttavat ja kasvattavat Scoutia ja Jemiä tarinan edetessä, mutta miten hyväksyä lopputulos? Vaikka kirjassa on hyvin synkkä sävy, sen kerronta on hyvin kepeää, aivan kuin lapsen maailma.

Onko asiat nykyään peremmin? 1930-luvulla rotuerot ja tasa-arvoisuuden epäarvoisuus olivat vielä hyvin havaittavissa. Näin on myös ollut vuonna1960, kun Harper Lee on tarinan kertonut, entäpä vuonna 2012? Ovatko tummaihoiset saavuttaneet tasa-arvon ihmisten mielissä valkoihoisiin nähden? 1930-luvulla oli ihmisiä jotka hyväksyivät tummaihoiset ja pitivät heitä tasavertaisina valkoihoisiin nähden, näin on myös 2010-luvulla, mutta edelleen löydetään heitä jotka eivät ajattele tasavertaisesti. Rotuerot kärjistyvät edelleen kun ollaan tekemisissä vaikeiden asioiden kanssa, jos ei enää oikeustasolla (toivon ainakin niin) niin ainakin ihmisten ajatuksissa. Tosin nykyään nämä asiat eivät koske pelkästää tummaihoisia/valkoihoisa vaan kaikkia maailman kansalaisuuksia, uskontoja ja seksuaalista suuntautuneisuutta. Kuinka ihmiset joskus pääsisivät eroon ennakkoluuloistaan!?

Kuin surmaisi satakielen on kasvattava ja ajatuksia herättävät lukukertomus, jota suosittelen kaikille.

" -Jollei sinun pitäisi puolustaa häntä, niin miksi sitten puolustat? -Monesta eri syystä, sanoi Atticus. -Ensimmäinen syy on se, että jollen tekisi sitä, en enää voisi pitää päätäni pystyssä kulkiessani kaupungissa enkä voisi edustaa tätä piirikuntaa lainsäädännössä, enkä voisi kieltää sinua enkä Jemiä enää mistään."

Arvosana: 4½ (asteikko 1-5)
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Suomentanut: Maija Westerlund
1960
Gummerus pokkari
411s.

Kirjahyllyn kätköissä

Esittelen tässä vähän viimeaikaisia kirjahankintojani. Harper Lee -Kuin surmaisi satakielen, tarttui tänään akateemisesta kirjakaupasta käteen, mielenkiintoisen nimen, kannen ja takakannen tekstin takia, aloitankin sen lukemisen heti. Jane Austen - Neito vanhassa linnassa, Paula Havaste -Kaksi rakkautta ja Nora Roberts - Perintönä maa ja taivas ovat löytöjä mummuni kirjahyllystä. Tässä joulun jälkeen juttelin mummuni kanssa siitä, että olin ostanut Kotiopettajatterin romaanin itselleni ja luin sitä parhaillaa. Mummu tähän kauhisteli, että voi miksi menit ostamaan kun kirja olisi löytynyt hänenkin hyllystään. Enpä tullut ajatelleeksi, olisipa sieltä löytynyt myös Humiseva harju! No kävin mummun kirjat sitten lävitse, jotta tulevaisuudessa välttyisin tällaisilta vahingoilta, ja kyllähän sieltä jotain tarttui matkaan. Austen kiinnosti minua tietysti, neito vanhassa linnassa saattaa olla monelle tutumpi nimellä Northanger Abbey, en tiedä miksi tästä on käytetty kahta eri nimeä suomessa. Harvemmin pidän suomalaisesta kirjallisuudesta, mutta Havasteen romaani herätti nyt huomioni, saattaapi olla että olen itse ostanut tämän kirjan mummulle joululahjaksi joskus. Robertsin kirja lähti mukaan lähinnä sen takia, koska mummu kehui kirjan maasta taivaaseen. Mielenkiinnon siellä herätti myös Colleen McCullough:in monet romaanit, olen lukenut häneltä ainoastaan Okalinnut, josta pidin kovasti, mutta kirja oli kuitenkin pienen pienoinen pettymys kirjasta tehtyyn minisarjaan verrattuna. Tällä kertaa kirja ei mielestäni ollut niin intohimoinen kuin tv -versio. En siis vielä ottanut mukaani McCulloughin kirjoja, mutta suosituksia otetaan vastaan! :) Näihin tartun tässä sitten kun kerkeän, valitettavasti en ole niin nopea lukija kuin monet teistä.

Kävin tänään tilaamassa akateemisesta kirjakaupasta Nicholas Sparksin The Notebook:in, olen tämän halunnut jo hyvin pitkään lukea, mutta suomennosta ei ole ollut saatavilla, siksi nytkin päädyin lukemaan englannin kielisen version, en malta odottaa että saan tämän käsiini! Yritän myös hankkia käsiini aina tietysti uutuuksiakin, vaikka nyt olenkin hamunnut paljon vanhoja kirjoja.

Kissa ja kirjahylly -arvonta!

Hei käykääpäs kaikki kurkkaamassa Hannan Kirjainten virrassa -blogia, sieltä löytyy suurien lukujen kunniaksi järjestetty kissa ja kirjahylly -arvonta, johon jokaisen kannattaa käydä osallistumassa! :)

Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani

 "Miten totta olikaan, että kauneus riippuu kokonaan siitä, millä silmillä katsotaan. Isäntäni kalpeat oliivinväriset kasvot, kulmikas leveä otsa, tuuheat paksut kulmakarvat, syvällä olevat silmät, voimakkaat piirteet, hänen tiukka tyly suunsa -kaikki nämä ilmensivät tarmoa, päätäväisyyttä, tahdonvoimaa -sanan tavallisessa merkityksessä ne eivät olleet kauniit kasvot, mutta minulle ne olivat enemmän kuin kauniit, ne olivat erittäin mielenkiintoiset ja minuun ne tehosivat merkillisesti, niin että en voinut enää hallita omia tunteitani, vaan ne olivat hänen vallassaan. En ollut aikonut rakastua häneen; lukija tietää, että olin taistellut ankarasti tukahduttaakseni sielussani orastavat rakkauden idut, mutta heti nähdessäni hänet uudelleen ne virkosivat eloon vihreinä ja voimakkaina . Katsomattakaan minuun  hän pakotti minut rakastamaan itseään."

Jane Eyren tarina on jaettu kolmeen osaan. Tarinan alussa, ensimäisessä osassa Jane on vielä lapsi ja hänet on sijoitettu vanhempiensa kuoleman jälkeen rikkaan enonsa vaimon, rouva Reedin kasvattitytöksi. Rouva Reed on kuitenkin kaikkea muuta kuin rakastava kasvattitäti. Hänen mielestään Janen luonteessa on jotain pahasti pielessä, eikä kukaan voisi ikinä pitää niin intohimoisesta, huonokäytöksisestä ja valehtelevasta tytönhupakosta. Eräänä päivänä Jane saa yllätyksekseen kuulla, että hänet lähetetään Lowoodin tyttökouluun pois tädin jaloista. Lowoodin tyttökoulu ei kuitenkaan osoittaudu oletetuksi paratiisiksi, vaan siellä on talvisin jäätävän kylmä, kuri on kova, ruoka niukkaa ja kaiken lisäksi lavantauti jyllää voimakkaana. Jane onnistuu kuitenkin suorittamaan opintojaan hyvin ja hänestä kasvaa oppinut ja viisas nainen.
Toisessa osassa, Janen ollessa jo aikuinen nainen, hän asuu edelleen Lowoodissa, nyt itse opettajattarena. Jane kaipaa kuitenkin elämäänsä jotain enemmän ja päättääkin hakea kotiopettajattareksi. Pian hän saakin vastauksen hakemukseensa ja muuttaa kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon, missä hän saa oppilaakseen pienen ranskalaisen tytön Adelen. Janen elämä Thornfieldissä kuluu seesteisesti, kunnes hän tapaa  ensimäisen kerran talon isännän herra Rochesterin. Herra Rochester osoittautuu tylyksi ja epäkohteliaaksi, mutta jostain kumman syystä hän vaatii Janen iltaisin seurakseen. Tarinan edetessä Jane huomaa hänen tunteidensa alkavan muuttua Herra Rochesteria kohtaan hyvinkin lämpimiksi, mutta yllättävää onkin, että myös rikkaalla herra Rochesterilla on palavia tunteita köyhää ja vaatimattoman näköistä Jane Eyreä kohtaan. Eiväthän he edes ole samaa säätyluokkaa!

Kotiopettajattaren romaani oli ilmestyessään vuonna 1847 sensaatio, jossa kuvailtiin ensimäistä kertaa hyvin voimakkaasti  ja avoimesti naisen kiihkeää rakkautta. Vielä ihmeellisempää oli kun paljastui, että sen kirjoittaja olikin kirkkoherran tytär.  Kirjan suomentaja Kaarina Ruohtula kuvailee esipuheessa Jane Eyren tarinan olevan vahvasti omaelämäkerrallinen, vaikkei se olekkaan varsinaisesti Charlotte Bronten omaelämänkerta. Tarinassa on kuitenkin Ruohtulan mukaan paljon totuudenmukaisia asioita Charlotten lähipiirin elämästä. Tarinassa tulee hyvin ilmi sen ajan säätyerot, sekä naisen asema, jota vastaan Jane niin kovasti taistelee. Tämä onkin varmaan yksi syy miksi kirja on aikanaan herättänyt niin paljon huomiota. Onkin hassua että tarina mukailee niin jyrkästi sen ajan naisen asemaa, mutta miesten suhteen se on hyvin ruusuinen, mutta sitä se romantiikka kai teettää.

Jane Eyren tarina on ihmeellinen kertomus köyhästä ja kaltoinkohdellusta tytöstä, joka omalla päättäväisyydellään ja intohimoisuudellaan luo itselleen aivan erilaisen elämän kuin mitä hänen säädylleen olisi tarkoitettu. Rakkaustarina Janen ja herra Rochesterin välillä on intohimoinen ja melkein taianomainen. Jane on hahmona hyvin suorasukainen ja pohdiskelevainen, hän kamppailee sisimmässään monenlaisten tunteiden kanssa. Herra Rochester taas on hyvin moniulotteinen. Aluksi hänestä annetaan kovin töykeä, ylimielinen ja epäystävällinen kuva. Tämä kuva alkaa kuitenkin haihtumaan pienissä ”vahingollisissa” törmäämisissä Janen ja herra Rochesterin välillä. Lukijalle alkaa avautumaan herra Rochesterin lempeä puoli ja kuinka ihastunut hän Janeen onkaan, mutta pyrkii onnettomasti salaamaan sen.  Herra Rochesterin tunnustaessa rakkautensa Janelle kerronta muuttuu yhtäkkiä niin intohimoiseksi molemminpuolin, että minut se ainakin yllätti täysin.  Janen ja herra Rochesterin väliset kuvaukset ovat hyvin tunteikkaita ja nopeatempoisia, joka aiheutti sen että kohtauksen tai tilanteen muuttuessa joksikin muuksi kirjasta tuli aika-ajoin hyvin pitkäveteinen ja tylsä, minkä takia minulla kesti todella kauan lukea tätä kirjaa. Janen elämän vaiheita kuvaillaan välissä hyvin tarkkaan, pitkään ja yksityiskohtaisesti, joka on välillä pitkästyttävää, mutta tämän aikakauden kirjoissahan se on hyvin tyypillistä. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta kuitenkin. Ajatus siitä, että rikas kartanonherra rakastuu köyhään kotiopettajattareen palavasti on ajatuksena ihana. Herra Rochester on tarinan aikana myös hyvin veikeä hahmo, hän paljastaa vihjeitä suunitelmistaan Janea kohtaan vähitellen, mutta kuitenkaan hänen aikeistaan ei pääse varmuteen.

Arvosana: 4 (asteikko 1-5)
Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
Ilm. alkunperin salanimellä Currer Bell: Jane Eyre
Suomentanut: Kaarina Ruohtula
1847
Karisto
542s.