Harry Potter: Kirjasta elokuvaksi

Kuten olen aiemin jo tunnustanut, lukeudun siihen porukkaan joka palvoo Harry Potter kirjoja. En nyt tästä intohimosta kerro uudestaan sen kummemmin (ne joita kiinostaa voivat lukea sen vanhemista julkaisuista tai klikkaamalla oikeasta reunasta Rowlingin nimeä.), vaan haluan lähestyä tätä asiaa uudesta näkökulmasta nimittäin kirjoista tehtyjen elokuvien kautta. Kun ensimäinen elokuva ilmestyi olin sitä 11-vuotiaana innoissani ensi-illassa katsomassa, vaikkei omaa kirjettä Tylypahkaan ollutkaan tullut. Pidinkin tästä elokuvasta, mielestäni se oli aivan hyvä. Ei tietenkään yhtä hyvä kuin kirja, mutta hyvä kumminkin. Tässä ensimäisessä elokuvassa oli myös jotain taianomaista, miksi se on jäänyt niin palavasti mieleen. Olihan se hieno 11-vuotiaan päästä kavereiden kanssa vieraspaikkakunnalle isoon elokuvateatteriin ja vielä ensi-iltaan, jossa moni oli pukeutunut teeman mukaisesti. Saipa leffateatterista sillon jopa Bertti Bottin Joka Maun Rakeita!!

Tämän ensimäisen leffan jälkeen en sitten olekaan muista leffoista pitänyt yhtään, lukuun ottamatta nyt näitä kahta viimeistä leffaa. Ilmeisesti Rowlingin luoma maailma on ollut liian moniulotteinen ja ihmisten mielikuvituksen valtaava, jotta se toimisi valkokankaalla...tai en tiedä jotenkin se ei vain ole toiminut, tarina on edennyt leffoissa liian joutuisasti ja kiireisesti, jolloin ei ole ollut aikaa paneutua yksityiskohtiin, ja siksi tarinaa on pysty raapaisemaan vain pintapuolin. Ei kiva.

Olinkin eritäin tyytyväinen kun viimeisestä kirjasta "Kuoleman varjelukset" tehtiin elokuva kahdessa osassa, ja täytyy sanoa että näistä kahdesta viimeisestä leffasta olen pitänyt todella paljon! Niissä on oikeasti ollut aikaa paneutua tarinaan ja tuoda kaikki kirjan käänteet esiin. Täytyy laittaa tähän nyt se mistä idea tähän blogikirjoitukseen alunperinkin lähti, eli Harry ja Hermonien tanssi kohtaus kuolemanvarjelukset osa 1:ssä!
Kirjassa ei ole tällaista kohtausta, mutta voi että miten tunteellinen ja ihana tämä kohtaus on ja sopii niiin täydellisesti tähän tarinaan. Minulla tulee aina itku kun katson tätä, tämä on jotenkin niin ihana!

Roolituksesta sen verran, että olen aina pitänyt aivan valtavasti päärooleihin valituista ihmisistä. Mielestäni ne on osuneet aivan nappiin! Harry - Daniel Radcliffe aivan loistava, vastaa täydellisesti minun kuvitelmaani Harrystä. Ja huh huh miten hottis ja komea hänestä on tullut, katsokaa nyt tuossa videossakin! ;)
Hermonie - Emma Watson, täydellinen sekin olisiko täydellisempää Hermonieta voinut löytääkkään? Ei. Ron - Rupert Grint, loistava hänkin punaisine hiuksineen. Ainoat roolivalinnat, joista en pitänyt yhtään ovat oleet Sirius ja Lupin, hyi! (Anteeksi nyt vain) Nämä olivat minulle myös tärkeitä hahmoja, ja niissä rollituksissa mentiin kyllä metsään ja pahasti.

Mutta joo...tämän postauksen idea oli se, että halusin linkittää tämän ihanan tanssikohtauksen tänne ja kehua Daniel Radcliffea ja Emma Watsonia, upeista roolisuorituksista!

Toki kirjat vie aina leffoista voiton, moneen kertaan.

Anna Godbersen: Ihania päiviä

"Suosionosoitukset kajahtelivat voimakkaina Lettyn korvissa, kun hän kulki ramppivalojen hehkusta kulissien viileyteen, ja ne raikuivat hänen korvissaan ja kannattelivat hänen askeleitaan vielä silloinkin, kun hän riensi toisten tyttöjen jäljessä pukuhuoneeseen. "Ajatella, että me teimme sen""

Anna Godbersenin ihastuttava Jazztyttö peilaa -kirja saa vihdoinkin jatkoa Ihanissa päivissä. Cordelia Grey ja hänen veljensä laativat suuria suunitelmia kostaakseen heidän isänsä draagisen murhan. Cordelialle on myös tärkeää vahvistaa asemaansa Greyn perheen jäsenenä. Letty Larkspur pyrkii päättäväisesti toteuttamaan unelmaansa laulajattarena, kun taas Astrid Donal suunnittelee päättäväisesti häitään Charlien kanssa.

Nimensäkin mukaan tarina on totisesti täynnä ihastuttavia, leppoisia ja huolettomia päiviä, joiden ei ikinä toivoisi loppuvan. Nuorten naisten elämä 1920-luvun hohdokkaassa New Yorkissa on täynnä juhlia ja romansseja, joiden suloisuus sekä mutkikkuus saa ainakin minun sydämeni pamppailemaan. Godbersen on onnistunut luomaan todella mielenkiintoisen ja nostalgisen kuvan entisajan New Yorkista, sen savuisista salakapakoista, viehkeistä tupakkatytöistä, kauniista tanssitytöistä heidän valmistuessaan suuren revyyn ensi-iltaan ja seurapiirineitien arjesta. Kirjaa lukiessa toivoo, että olisi itsekin päässyt näkemään New Yorkin 1920-luvulla. Tämä on ehdottomasti yksi asia mikä tekee kirjasta niin mukaansatempaavan ja kiinnostavan.

Mutta kuten sanontakin kuuluu "itku pitkästä ilosta", joutuvat Cordelia, Letty ja Astridkin huomaamaan sen, ettei elämä voi olla aina pelkästään ruusuilla tanssimista, vaan siinä joutuu myös kohtaamaan vastoinkäymisiä ja myöntämään itse tehneensä virheitä ja huonoja valintoja.

Godbersenin tarinan kerronnassa on jotain uutta ja erilaista. Romanttista hömppäähän nämä kirjat ovat, mutta silti nämä eivät ole mitään perinteistä hömppää, nämä ovat jotain paljon parempaa ja paljon enemmän...En vain löydä oikeaa sanaa kuvaamaan mitä se jokin on, joka saa aivan uudella tavalla janoamaan jatkoa näihin tarinoihin. Seurapiirityttösten tavallinen arki on Godbersenin kirjoissa kerottu mielestäni aivan mainiosti...ehkä se on toinen asia mikä tekee kirjasta erilaisen ja mukaansatempaavan. Suosittelen hänen kirjojaan kyllä kaikille, ihanaa huoletonta luettavaa, joka saa lukijankin unohtamaan arjen murjeet ja uskomaan, että elämä voisi olla pelkkiä ihania ja huolettomia päiviä.

Jatkoa sarjalle pitäisi ilmestyä alkuperäiskielellä jo tämän vuoden syksynä, mutta suomennosta joudumme odottelemaan varmaankin taas vuoden verran...
Jos mielit hankkia omaksesi tämän kirjan, kuten toivon kaikkien tekevän, kannattaa vertailla hintoja mistä kyseisen kirjan ostaa! Ensimäisessä liikkeessä mistä kävin kirjaa etsimässä maksoi tämä teos 37€, olin ihan järkyttynyt tästä hinnasta ja suuntasinkin toiseen kirjakauppaan jossa tämä samainen teos oli myynnissä 21€ hintaan! Aikamoinen ero.

Aikaisemmin samalta kirjailijalta ilmestynyt: Jazztyttö peilaa ja Huumaa -sarja. Itse olen sitä mieltä, että tämä ja edellin osa päihittävät Huumaa-sarjan, vaikkakin siitäkin pidin. Toivottavasti tämä Young bright things sarja jatkuu/päättyy yhtä lupaavasti.

Arvosana: 5 (asteikko1-5)
Anna Godbersen: Beautiful Days
Suomentanut: Leena Perttula
2011 (suom. 2012)
Karisto
383s.